Maaliskuu on mukava kuukausi. Sillon tapahtuu kaikkea mielenkiintosta, kuten jokavuotiset golfmessut ja jokavuotine raflavierailu johonki ns. parempaan paikkaan. Toissa vuonna paikka oli Chez Dominique, viime vuonna Muru ja tänä vuonna Chef & Sommelier. Rahat vierailee myös Helsingissä ja sinne ne jääki. Mutta ei se mitään, kerran vuojessa tämä olkoon oikeutettua. Tosin toukokuun lopulle on vuorossa pienoinen Tallinnan matka Helsingin kautta, joten on tullu varattua pöytä Boulevard Socialista, hups. Saahaanpa selvyys, mitä Tomi Björckin ravintoloissa puuhataan.

Takaisin aiheeseen eli C&S:ään. Yritän kertoa raflasta niinku sen itte näin. Kirjottelin ylös mitä annokset suurin piirtein sisälsi, mutta ihan tarkkaa tietoa ei oo ja jopa virheitäki saattaa esiintyä. Tein pöytävarauksen kätevästi netin kautta jo kuukausia sitten ja sain spostiin vahvistuksen + vielä tulopäivänä tekstiviestin, jossa toivoteltiin tervetulleeksi. Paikka on vähän sivumpana, noin 1.5km päässä Helsingin ydinkeskustasta, mutta kävellen matka taittu aika mukavasti. Ravintola on tosi pieni, 19-paikkainen, muttei kuitenkaan yhtään ahtaan tuntunen. Ravintola on tyylikäs ja tunnelmaltaan intiimi.

Meidät otti vastaan Johan Borgar, paikan sommelier ja ilmeisesti ravintolapäällikkö. Hän ohjasi meidät pöytään, jonka jälkeen menusta tuli kertomaan paikan keittiömestari Sasu Laukkonen. C&S on siis keskittynyt luomuun, mikä ei sinäänsä minua kiinnosta tippaakaan. Lisäksi sain sellaisen käsityksen, että Laukkonen tykkää käyttää aliarvostettuja raaka-aineita, jotka muilla lentää useimmiten roskiin ilman eri puheita. Ravintolan sivulla on erikseen nähtävillä oleva, kausittain vaihtuva menu, johon olimme toivoneet lisäyksenä lihaa. Keittiömestari kertoi menusta erittäin tarkasti (=en tajunnut oikeastaan mistään mitään) ja ehdotti erilaisia lisäyksiä siihen. Tähän totta kai vastasimme, että päättäkää itte ja kertokaa vaan mitä me syyään. Häntä oli kuitenkin mukava kuunnella, sen verran rennosti hän homman hoiti. Menuumme kuului 9 ruokalajia ja se oli hinnaltaan 74€. En ehtinyt ottaa kuvaa siitä ja nyt se on jo kerennyt vaihtuakin.

Keittiön tervehyksenä tuli joku kukkakaaliviritys, josta kuva alempana. Tän kirjotin heikosti, eli en muista yhtään mitä muuta siinä oli, se muu maistu kuitenki "märältä näkkäriltä". Kukkakaali(kaan) ei oo mun juttu, mutta se tuntuu olevan aina näissä fine dining -paikoissa mukana tavalla tai toisella. Ja hyvissä paikoissa kukkakaali ei maistu jostain syytä ees sinne päin mitä se maistuu kotona. Tää oli siis hyvää ja kivan rapeaa mut ei mitään ihmeellistä. Samalla tuotiin myös kahta eri talon leipää: Rosmariinilla maustettua ruisleipää ja itse tehtyä maalaisleipää, jotka molemmat oli tehty juureen. Ne oli uskomattoman hyviä, ei voinu uskoakaan.

 

Eka varsinainen ruokalaji oli porkkanaa ja tuorejuustoa. Porkkanaa oli kolmella eri tapaa: Raakana (oranssi), haudutettuna (keltainen) ja paahdettuna (violetti). Sanoivat miettineensä, et mihin porkkanaa vois käyttää lisukkeena mut totesivat porukassa et oli nii hyviä et niistä voi tehä ruoan ittessään. En tätä ihan kyllä allekirjottas, ihan basiccia mut ei oikein lupaava alotus ollu.

Seuraava ruokalaji oli poro tartar, jossa oli ilmeisesti kahta eri poron osaa. Lisukkeena oli kaskinaurista, sipulia ja punajuurta. Tästä tykkäsin, oli oikein hyvänmakunen ja suolat kohillaan.

Sitten pöytään tuotiin seuraava alkuruoka eli simpukkaa ja kurkkua. Mr. Laukkonen totes et ihmiset nakkoo aina suoraan kurkun kuoret roskiin, mutta hän itte alko miettiin et voisko niitä jotenki hyödyntää. Lopputuloksena vihreä liemi, joka oli ihan helekatin hyvvää ja yllättävän mausteista. Kaverina oli nori-levällä värjättyä pottumuusia, simpukkaa ja kurkkua. Tosi jees, vaikka combona vähän liianki erikoisen kuulonen.

Eka pääruoka oli nimeltään sientä ja sipulia. Tähän lisänä tuli hanhen rintaa, joka näytti erehdyttävästi pekonilta. Sitä oli reilusti, mikä ei varsinaisesti haitannu :D Kuvaa en viittinyt sienisipulihässäkästä ottaa ku innoissani kerkesin sitä jo lusikoia. Lisänä hässäkässä oli jonki sortin maitokuohu tms. Hanhi oli siis raakaa, kevyesti suolattu, tukittu pakkaseen ja jollaki liekittimellä vaan laitettu rasvat siitä liikkeelle. Sieni-sipuliliemi oli kohtuullisen mausteinen, mutta hanheen olisin silti kaivannut lisää suolaa. Se kuitenkin toi lisää rakennetta ruokaan ja ilman sitä se olisi ollut ehkä tylsä.

Toisena pääruokana oli kasvisruoka. Tällä kertaa se oli palsternakkaa, palsternakkapyrettä ja cashew-pähkinää. Lisukkeena oli mallaskastike ja spelttiä. En oo mikään jänis, mutta kasvisruoaksi tää oli jees. Ei mikään superhyvä mut asiallinen. Voimakkaita ja kivoja makuja.

Kolmas ja isoin pääruoista oli häränseläkettä ja kaalta viidellä eri tapaa. Lisukkeena punaviinipohjane kaalikastike. En tykkää kaalestakaan, mikä ei sinällään oo sekään yllätys. Häränseläke oli tosi mureaa. Ruoassa oli parasta se, että aina ku söi kaalta niin häränseläke maistu kahta paremmalta, koska kaali oli tosi pahaa.

Eka jälkiruoka oli pitkään kypsytetty Vilho-juusto, omatekosta näkkäriä ja luumuhilloketta. Mr. keittiömestarin mielestä fiksumpaa oli tarjota yhtä juustoa ja keskittyä siihen kuin et laittaa kahta tai kolmea erilaista. Juusto oli maultaan tosi voimakas ja rakenteeltaan pehmeä ja sen luumuhilloke tasapainotti hyvin. Ehkä oisin toivonu kuitenki toista juustoa et ois voinu tehhä vertailua.

Veriappelsiinisorbetti oli seuraava jälkkäri. Se oli pirteän värinen ja maultaan fressi. Toki veriappelsiinissa on aina se oma sivumakunsa, niinku tässäki. Mut silti hyvää.

Seuraava jälkkäri oli listalla nimellä maa-artisokkaa ja kahvia. Annos sisälsi maa-artisokkajätskiä, kinuskikastiketta, artisokkalastuja ja maitokahvicremen. Tää oli listan jälkkäreistä ehkä paras, niin hyvä itte tehty kinuskikastike oli. Maitokahvicreme täydensi sitä mukavasti ja itte jätskiki oli jännän makusta. Jälkkärinä selvästi makeampi ku muut.

Ja jatkuu vaan... Eli kaakaota ja pähkinää. Lisänä oli valkosuklaarouhetta ja kermavaahtoa. Tääki oli erittäin hyvä jälkkäri, jossa kermavaahon rakenne oli jotaki iha erilaista mihin tottunu. Paksumpaa, tiiviimpää ja hyvinki erinmakusta mitä vois kuvitella.

Viiminen jälkiruoka oli auringonkukkajäätelöä tms. Rouhe tais olla auringonkukasta tehty. Kiva lopetus, ei liian makea tai kirpeä vaan siltä väliltä.

Ravintola oli täynnä koko vierailumme ajan. Ruokia kävi toimittamassa neljä eri henkilöä aina kokista lähtien. Ne tulivat sujuvaan tahtiin ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Missään vaiheessa ei tarvinu kysellä mitään, ainoastaan piti nauttia. Aikaa menun grindaukseen meni pari tuntia seki aika meni ilman tylsistymistä. Henkilökunta tarjosi lisää leipää ja yllättävää kyllä, kuitissa oli se 74€. Eli jäävesi ja leivät+lisäleivät kuuluivat hintaan. Se oli positiivinen yllätys. Olin nimittäin varma, että lisäleivät maksavat 15-20€. Dominiquessa vesi maksoi 8€ ja kahvit yms. 12€. Kaikesta näki et C&S:n työntekijät pitävät työstään. Paikassa oli tekemisen meininki kuitenkin ilman kiireen tuntua. Ruoka oli oikein hyvää, mutta mitään X-factoria siinä ei ollut, kuten Dominiquessa oli. Ilta oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut ja voin lämpimästi suositella ravintolaa muillekin. Hinta-laatusuhdetta ei voi mun mielestä enää paremmaksi laittaa. Pakko antaa kymmenyksiäki, on sen verran hankalaa tää arviointi.

Edit: Annetaan sittenki vähän matalampi eli 8.6/10

S